Enää ensi viikko töitä. Aika jännää, kun sitten ei taas yhtään tiedä, tuleeko jostain rahaa vai ei. No, olen päättänyt kiristää vyötä ja elää tosi tiukan budjetin voimin tämän kevään. Voisinkin tehdä itseni kanssa sopimuksen, että jos toukokuun loppuun mennessä mulla on 20 sivua gradua kirjoitettuna, saan ostaa jotain kivaa. Vähän niin kuin olen jo aikoja sitten tehnyt itselleni lupauksen, että kun painan xx kiloa, saan ostaa nahkahanskat. Villasormikkailla mennään yhä.

Oli ihanaa olla kahdestaan siellä reissussa, kun sai nauttia toisen seurasta oikein kunnolla. Sitä yhdessäoloa taisi kuitenkin tulla yliannostus: tällä viikolla tuntuu, että olemme melkein vältelleet toisiamme. Kumpikin on kotona ollessaan vetäytynyt omiin oloihinsa. Kai se on ihan normaalia, mutta eilen illalla Tonin jo nukkuessa tuo asia rupesi mietityttämään: tajusin, etten edes tiedä, mille asiakkaille Toni on tällä viikolla tehnyt töitä. Ja nyt ollaan viikonloppu erillään. Pöh. Ensi viikolla on syytä panostaa parisuhteeseen. Pitäähän sitä nyt tietää, mitä toiselle kuuluu.