No eipä ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Lyhyt yhteenveto: gradu on lähtenyt hyvin käyntiin, ja sain oman alan töitä. Kivaa siis kuuluu.

Pitäis lähteä kotiin täältä yliopistolta, kun en viimeiseen pariin tuntiin ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, mutta en vaan saa lähdettyä. Mulla on lokerossa kauhean painava salikassi, jota en millään jaksaisi kannella kotio.

No joo. Näin hyvin mun aivot toimii tänään. Hääasioissa on sentään edistytty: varasin meille tänään vihkiajan. Naimisiin siis mennään. Huhhuh.

Iloista päivää!

Gradunaihe meni ihan kakistelematta läpi, riemastus! Nyt vaan pitäisi sitten ihan oikeasti ryhtyä hommiin. Aloitin jo copypastaamalla tutkittavat blogit wordiin... Pehmeä lasku?

Nyt pitäis tehdä sataa asiaa samaan aikaan. Palaan, kun kerkeän.

Turhaa jorinaa

Pitipä vielä sanoa tuosta blogini nimen ja todellisuuden yhteydestä, että eilen tuli arkiaamun enkat tämän vuoden puolella: kello soi 07.15, ja nousin sängystä klo 10.03. Kahdeksasta yhdeksään herätys soi viiden minuutin välein. Onkohan mussa jotain vikaa?

Tänä aamuna varmistin heräämiseni (kello soi kahdeksalta, puoli yhdeksältä konttasin jo kahvinkeittimelle) huutelemalla Tonille: "Mä en pääse ylös täältä sängystä! Pliis tuu herättää!" Ja kiltisti se aina tulee.

T. Prinsessa Ruusunen

Talvi tuli, tilulii

Jippii! Talvi on suosikkivuodenaikani! Lumi ja pakkanen on ihanii! Pitkät kalsarit tosin korpeavat. Ne sopivat ainoastaan toppahousujen alle talvi-iloitteluihin; farkkujen alla pitkät kalsarit ahdistavat, kiristävät ja ärsyttävät. Ja sisätiloissa hiostavat. Mutta en aio valittaa, kun kerran saatiin vihdoin oikea talvi. Hiiuli hei!

Huomenna pokkuroin proffan pakeille lakki kourassa ja gradunaihe kainalossa. Toivottavasti saan tuon laitoksemme hiukan pelottavan johtajan suostuteltua suopeaksi ehdotukselleni. Jos saan, alkaa armoton paukutus. Ei väliä, mikä arvosana siitä tutkielmasta tulee (no okei, jos saan alle C:n, itken varmasti), kunhan vain saan sen tehtyä. Haluaisin gradusta arvosanan vuoden loppuun mennessä - tarkoituksena olisi valmistua sitten kevään 2008 aikana. Tähän tarvitaan vain tahdonvoimaa, itsekuria ja tarkka aikataulu. Ja aika paljon tukea ja kannustusta läheisiltä (vink vink).

Vielä yhdestä asiasta: viikonloppuna järjestettiin Sadun polttarit. Ja voi pojat, että meillä oli hauskaa! Rai rai! On se aika hohdokasta, kun aamu alkaa kuohuviinillä (ja punaviinillä ja kermaliköörillä) - eritotenkin, kun edellinen ilta on noin kolmea tuntia aikaisemmin päättynyt samaisten juomien pariin. Hmph. Mutta tulipa saunottua, syötyä, tanssittua ja nautittua niin, että näillä mennään taas pitkään. Ihanata, ihanata.

Enää ensi viikko töitä. Aika jännää, kun sitten ei taas yhtään tiedä, tuleeko jostain rahaa vai ei. No, olen päättänyt kiristää vyötä ja elää tosi tiukan budjetin voimin tämän kevään. Voisinkin tehdä itseni kanssa sopimuksen, että jos toukokuun loppuun mennessä mulla on 20 sivua gradua kirjoitettuna, saan ostaa jotain kivaa. Vähän niin kuin olen jo aikoja sitten tehnyt itselleni lupauksen, että kun painan xx kiloa, saan ostaa nahkahanskat. Villasormikkailla mennään yhä.

Oli ihanaa olla kahdestaan siellä reissussa, kun sai nauttia toisen seurasta oikein kunnolla. Sitä yhdessäoloa taisi kuitenkin tulla yliannostus: tällä viikolla tuntuu, että olemme melkein vältelleet toisiamme. Kumpikin on kotona ollessaan vetäytynyt omiin oloihinsa. Kai se on ihan normaalia, mutta eilen illalla Tonin jo nukkuessa tuo asia rupesi mietityttämään: tajusin, etten edes tiedä, mille asiakkaille Toni on tällä viikolla tehnyt töitä. Ja nyt ollaan viikonloppu erillään. Pöh. Ensi viikolla on syytä panostaa parisuhteeseen. Pitäähän sitä nyt tietää, mitä toiselle kuuluu.

Ihanan harmaata!

Voi kettujen kettu tätä "talvea". Tuntuu ihan unelta ne viimeviikkoiset vuoristomaisemat, lumi ja aurinko.

Eilen alkoi gradusemma, ja ilmeisesti aiheeni on hyvin lähellä hyväksyntää. Pitää vain osata ensi viikolla esitellä se jotenkin vakuuttavasti, kun tapaan proffan kahden kesken. Tuntuu ihanalta, kun pääsee taas oikeasti opintojen pariin - saa hautautua kirjastoon (= Unicafe), lukea mielenkiintoisia artikkeleita (City-lehdestä) ja kirjoittaa sivukaupalla tekstiä (sähköposteja ja blogia). Ollapa akateemikko, ajatellapa fiksuja!

Tänä aamuna puhelin herätti ensimmäisen kerran klo 07.30. Pääsin ylös sängystä klo 08.20. En siis valehdellut tätä blogia nimetessäni.

En sittenkään revi sivuja edes pyynnöstä

Niin, havaitsin inhottavaa toistoa edeltävässä tekstissä ja olisin halunnut editoida sitä, mutta eipä se onnistu. Mitä tänne kirjoitan, se täällä pysyy. Jollei sitten joku tiedä, miten jo postattua tekstiä saa muokattua.

Höh. Pitänee pitäytyä säädyllisyyksissä.

Hmm, kaiketi tätäkin pitää kokeilla

Olen aina ollut huono pitämään päiväkirjaa. Pienenä tapasin kirjoittaa muistiin tapahtumia ja ajatuksia, mutta aina jonkin ajan kuluttua ne ajatukset näyttivät tekstinä niin tyhmiltä, että revin kirjoittamani sivut pois ja poltin ne takassa. Miten niin jakomielitautista?

Koska aion ryhtyä tekemään gradua eräänlaisista blogiteksteistä, päätin nyt sitten aloittaa omankin blogin. Ihan tutkimusmielessä siis. Tai no, onhan tällaiselle itseään rakastavalle ihmiselle aina mukavaa kirjoittaa itsestään - ja vielä mukavampaa, jos joku niitä tekstejä vaivautuu lukemaan. Moi siis äiti, isi, Noora ja Toni.

Mietin nimeä tälle blogille niin kauan, että rekisteröitymisaika umpeutui, ja minut heitettiin pois bloginaloitussivulta. Mietin jos jonkinlaisia hienoja nimiä (pelkkä "Saara" oli varattu), mutta en keksinyt mitään. Sitten päätin valita toteamuksen, joka parhaiten kuvaa jokapäiväistä elämääni. Minua todella nukuttaa aamuisin. Sängystä on kamalaa nousta.

Tänään alkaa graduseminaari. Vähän jännittää, meneekö aiheeni läpi - proffa ei ole vieläkään vastannut jo lähes kaksi viikkoa sitten lähettämääni sähköpostiin. No, taivun uskomaan, että vaikeneminen on merkki myöntymisestä.

Uhkaukseni tehdä gradu kokonaisuudessaan tämän vuoden aikana on herättänyt hilpeyttä ystäväpiirissäni. Vielä näette, mokomat naureskelijat! Tai sitten ette. Jos tässä joku superhyvä työpaikka tulee vuoden aikana eteen, niin kaipa se on parempi hypätä urakelkkaan. Tai jos vaikka vaan laiskottaa. Mutta ei, olen kyllä niin motivoitunut, että pakko tästä on jotain tulla. Ja kun nyt kerran sanouduin irti työstänikin, onhan tässä joku roti pidettävä.

No, tiivis ilmaisu kunniaan ja päätös tälle jorinalle:
Tervetuloa lukemaan blogiani milloin vain huvittaa. En lupaa kirjoittaa joka päivä enkä varmaan edes joka viikko (paitsi tietysti nyt alussa, kun tässä on vielä jotain uutuudenviehätystä). Lupaan kuitenkin, että tästä päiväkirjasta en revi sivuja pois. Paitsi pyynnöstä.